Nanna vältteli viimeiseen asti kotiin menoa ja lähti Tonin vastusteluista huolimatta illaksi muun porukan kanssa puistoilemaan.
Ohjelmassa oli grillausta eli käristettyä hodaria à la Joonas.
He istuskelivat porukalla puiston pöydän ääressä.
Toni tosin oli siirtynyt muusta possesta syrjemmälle erään rinnakkaisluokkalaisen tytön kanssa.
Nannaa se ei toki haitannut, sillä hodareiden jälkeen hän oli myös siirtynyt sivummalle erään tummaverikön kanssa.
Myöhemmin illalla Nanna löysi kaverinsa saman pöydän ääreltä.
N: “Jäbällä oli aika intensiiviset keskustelut sen mimmin kanssa. Noh, saitko lempee?”
T: “No itse asiassa.. Me vaan juteltiin.”
Nanna katsoi Tonia epäuskoisena.
T: “Ilona vaikutti tosi kivalta. Mä taidan haluta nähdä sen uudelleen.”
N: “Mitäääääää? Ei kai Kevätlammen kovin naistenmies ole oikeasti ihastunut?”
T: “Noooo, katotaan nyt. Joteki tää mimmi tuntuu vaan erilaiselta, ku muut.”
T: “Jotenki vaan tuntuu, et pitää ottaa sen kanssa vähän rauhallisemmin.”
N: “No ei sun nyt tarvi itteäs puolustella tai mitään, oon vaan tosi yllättynyt.”
T: “Joko sä oot päättäny mitä sä teet sun isovanhempien kanssa?”
N: “En mä tiedä.. Musta tuntuu, että mä en vaan voi kertoa.”
T: “Sä aiot siis luopua sun oikeudesta perintöön?”
N: “Joo.. Tai siis en.. Tai siis.. En mä tiedä!”
T: “Nate hei, kai sä tajuat että sä kadut myöhemmin, jos sä et toimi nyt?”
N: “No joo joo…”
N: “Mut jos ne heittää mut pihalle, niin mä tuun sit teidän sohvalle bunkkaamaan. Ettäs tiiät.”
Nanna lähti kotiin, mutta hän ei todellakaan halunnut mennä sinne yksin.
Onneksi Lauralla oli samansuuntaiset ajatukset.
L: “Wau, mä en tienny et sun koti on näin hieno!”
N: “Odotas, kun näet millaista sisällä on.”
N: “Tuu, mä näytän sulle mun huoneen.”
Tosiasiassa Nanna johdatti tytön vierashuoneeseen. Hän ei todellakaan halunnut Lauran tai kenenkään muunkaan tietävän, että hän jakoi huoneen pikkuveljensä kanssa.
L: “Mä en tiedä ketään kenen huone ois näin magee!”
L: “Mä en oo koskaan aiemmin pussaillu tytön kanssa, hihi!”
N: “Shhhhh…..”
L: “Sä oot tosi hyvä pussaileen!”
N: “Haluatsä tietää mitä muuta mä teen hyvin?”
Aamulla Nanna yritti salakuljettaa Lauran mahdollisimman huomaamattomasti ulos. Tämä oli ensimmäinen kerta kun hän oli tuonut tytön yökylään.
N: “Oli kivaa!”
L: “Soitathan sä mulle?”
N: “Joo, todellakin! Mä soitan!”
Nannalla ei ollut aikomustakaan soittaa.
Margaret: “Kukas tämä mystinen vieras oli?”
Nanna säpsähti. Kauanko mummo oli istunut olohuoneessa?
N: “Se oli.. tuota.. yksi koulukaveri vain.”
M: “Hän taisi olla enemmänkin kuin vain koulukaveri, kun niin innokkaasti halailitte ulkona?”
Pala nousi Nannan kurkkuun. Milloin mummosta oli tullut noin tarkkanäköinen?
M: “Nanna, sinä voit kertoa rohkeasti meille! Paras ystävä on teinitytölle tärkeä asia, ei sitä tarvitse salailla mitenkään.”
Nannan ei ollut tarkoitus kertoa vielä, ei todellakaan ollut, ei ainakaan näin nopeasti ja valmistautumatta. Mutta Margaret-mummon puheet vain menivät niin yli.
N: “Mummo, mun pitää kertoa sulle yks juttu. Tai oikeastaan kaksikin juttua.”
N: “Juttu on näin, että sun ei tarvitse kieltää mua tuomasta poikia kotiin, koska mä en ole kiinnostunut pojista. Mä tykkään tytöistä. Ja tämän aamuinen tyttö oli yksi josta mä tykkäsin viime yönä HYVIN paljon.”
Mummo oli jähmettynyt paikalleen ja tuijotti häntä suu auki. Nanna toivoi, että tämä kaikki ei aiheuttaisi mummolle sydänkohtausta.
N: Ja totta puhuen.. Syy sille miksi mä en siedä tytöttelyä ja miksi suvun ikiaikainen patriarkaalinen perintöjärjestys ärsyttää mua niin paljon, on se että…”
Nanna veti syvään henkeä ja yritti saada äänensä tasaantumaan. Hänen sydämensä hakkasi niin kovaa, että se tuntui kohta iskevän tiensä rinnasta ulos.
N: “Huolimatta tästä typerästä naisen kehosta mihin mä en TODELLAKAAN valinnut syntyä, MINÄ olen se perheen vanhin poika joka ansaitsee olla perintöjärjestyksessä seuraava.”
Seuraava jakso: 2.5 Totuuden seuraukset
Not So Berry by KatjaSusanna 