NSB: 2.10 Vertaistuki – paras tuki

Nate: “Kuule jäbä, meitsillä ois vähän asiaa.”

N: “Faija on puhunu jo pitkään, et se vois laittaa tätä meiän kämppää vähän paremmaksi. Ostaa uutta kamaa tänne, jne.”

N: “Nyt se on sit saanu systeritki innostumaan ja ne ois vähän niinku tulossa tänne lauantaina.”

N: “Greta varsinkin on puhunut kuinka se haluaa tehdä tästä meidän ‘läävästä’ edes ‘semisti asuttavan näköisen’ tai jotain.”

Toni: “No mikäs siinä jos saadaan ilmaista kamaa!”

T: “Ja siis onhan se totta, et tää kämppä on ollu suht alkeellisessa kondiksessa jo monta vuotta. En panis pahakseni jos täällä olis kivemman näköistä.”

N: “Okei no hyvä, mä ilmotan niille että se käy sullekin.”

T: “Suurin osa näistä vähäisistä kamoista taitaa olla Katriinan tuomia. Juliaa ei oo ihan hirveesti mitkään sisustushommat kiinnostaneet.”

N: “No hei pyydä seki tänne lauantaina. Jos se sais vähän insipiraatiota.”

T: “Niin, no katsotaan miten käy, voihan se innostuakin.”

N: “No niin ja saisitte tekin vähän muuta tekemistä ku sun huoneessa nysväys.”

T: “Saanen muistuttaa, että mulla sentään on nainen.”

T: “Millos jäbä on itte saanu pesää? Joskus viime vuosikymmenellä?”

N: “Älä yhtään isottele siinä! Mä saisin kyllä naisen, jos haluisin.”

T: “No mistä sit kiikastaa? Okei, sä sanoit että haluat pitää taukoa kunnes sun korjaushoidot on tehty, ja mä ymmärrän sen ihan täysin. Mut jäbä – sun hoidot on tehty. Ne on ohi. Millon sä alat elää sun uutta elämää? Sun todellista elämää?”

Nate oli hiljaa. Sitten hän kohautti vaisusti hartioitaan. Kyllä hän siis halusi, ei siitä ollut kyse. Hän ei vain vieläkään oikein tuntenut olevansa valmis.

T: “Mites se Silja sieltä vertsikkaryhmästä? Sä et oo juuri muusta puhunutkaan teidän tapaamisten jälkeen.”

Naten posket lehahtivat punaisiksi.

N: “Onhan se kyl tosi mukava. Ja hauska. Ja älykäs. Ja kaunis. Emmätiedä, ehkä mä oon siitä vähän kiinnostunut.”
T: “No mikä sit mättää? Mikset sä soita sille ja pyydä sitä ulos?”

N: “Tää koko tilanne on vaan niin hämmentävä. Mä en osaa lukea sitä yhtään, en mä tiedä ees onko se kiinnostunut miehistä!”

T: “Se ei varmaan selviä kuin tutustumalla siihen paremmin.”

Lauantaina Jii saapui sovitusti paikalle Gretan ja Emman kanssa.

G: “No kuule sun ois pitäny ottaa se tabletti mukaan. Mun kännykkään et kyl ala mitään kanipelejä lataamaan.”

Greta oli Jiin ja heidän entisen au pairinsa Amandan tytär.

Jii: “Hyvinhän nää meidän ostamat seinälamput on toimineet!”
E: “Ei siinä mitään kaneja oo, ku se on koodipeli! Mä opettelen koodaamaan!”

Emman äiti taas oli Elina, joka oli aikanaan Jiin polttareissa stripparina. Emmalla ja Gretalla ei ollut montaa vuotta ikäeroa, mutta Greta oli kasvanut edellisen kesän aikana huimasti pituutta, kun taas Emma odotteli vielä teini-iän alkua.

G: “Moi Nate! Mitä jäbä?”

N: “Moi systeri!”

E: “Iskä sano, että me ostetaan sulle uuden näkönen koti!”

J: “No itse asiassa sanoin, että tehdään tästä nykyisestä kodista uuden näköinen.”
N: “Joo kyllä me tyydytään ihan vain ostamaan uusia huonekaluja.”

E: “Mutta Nate, sähän itse sanoit että tämä läävä on ihan hirvee eikä siitä saa hyvää vaikka kuinka yrittäis. Sä sanoit!”

T: “No niin, lapsen suusta sen totuuden aina kuulee!”

Piikittelystä lannistumatta Emma ryntäsi innokkaana ulko-ovelle Gretan perässä, joten Natekin huikkasi heipat Tonille ja Julialle ennen kuin lähti muiden vanavedessä ulos.

G: “Tulkaa nyt! Ei meillä oo koko päivää aikaa!”

He viettivät keskustan kaupoilla koko päivän, mutta se oli sen arvoista!

Nate ei loppujen lopuksi edes kaivannut niin paljoa tavaraa, joten Jii pisti vähän enemmän rahaa uuteen hienoon televisioon. Greta puolestaan olisi ottanut mukaansa kaikki löytämänsä viherkasvit, mutta Nate ei suostunut kuin pariin ja niihinkin vain saadakseen siskonsa hiljaiseksi.

He ostivat myös lipaston, uuden maton sekä kunnon stereot. Kauan toivomansa translipun Nate löysi sateenkaarikaupasta.

Nyt kun suurin osa tavaroista oli purettu ja he kaikki istuivat kerääntyneenä uuden keittiönpöydän ympärille, kämppä tosiaan tuntui jo paljon kodikkaammalta.

N: “Kiitti faija tästä kaikesta!”

J: “Eipä kestä. Nyt täällä on paljon mukavampi asua ja kutsua kavereitakin kylään.”

G: “Pakko kyl myöntää, et tästä mörskästä tuli hieman siedettävämpi. En olis uskonut!”

Nate ei ollut tuntenut Gretaa pitkään, mutta sisarellinen piikittely sujui jo ihan luonnostaan. Tai sitten se johtui siitä, että Gretan äiti Amanda oli kotoisin Simskan Demokraattisesta Tasavallasta ja siellä päin sanottiin asioita paljon suorempaan.

G: “Faija millon sä hommaat mulle asunnon ja huonekalut?”

J: “No siis enhän minä nyt tätä kämppää Natelle hommannut. Eli katsotaan sitten kun olet isompi ja pystyt vuokraamaan sellaisen itse.”

E: “Pitää ensin olla työpaikka ja rahaa maksaa vuokra. Äiti on sanonut.”

G: “Mut eihän Natellakaan oo työpaikkaa!”

J: “Naten tapauksessa tilanne on vähän eri. Hän tuli tänne saamaan lääketieteellistä hoitoa ja silloin Simlandin valtio maksaa tukea hoitojen ja toipumisen ajalta.”

G: “Mutta ne hoidothan on aikaa sitten jo tehty! Mitä vittua?”

J: “Niin tosiaan. Mites tämä nyt oikein sitten menee?”

N: “No sanotaanko näin, että rikkaista sukulaisista on hyötyä.”

“Totta”, Jii ajatteli mielessään. Ilmeisesti Evan vanhemmat olivat maksaneet Natelle edelleen kuukausittaista tukea, vaikka eivät edes tienneet onko tämä hengissä vai ei. Vähän omituista, mutta niinhän hänen ex-vaimonsa perhe oli muutenkin, joten kaikki oli mahdollista.

N: “Ja siis onhan Tonilla työpaikka, joten sekin jeesaa aika paljon.”

G: “Pitää siis hommata kämppis, jolla on työpaikka. Gotcha!”

J: “No ei sekään nyt tietysti paras mahdollinen ratkaisu ole..”

Jiin pitäessä moraalisaarnaa työpaikoista ja toisten siivellä elelystä Nate selaili puhelimensa viestejä. Nyt kun heidän kotinsa oli edes jollain lailla siedettävän näköinen, hän oli päättänyt kutsua koko transtukiryhmän kylään.

Tapaaminen järjestyi kuin järjestyikin seuraavalle perjantaille. Erityisesti Nate toivoi erään tietyn Siljan pääsevän paikalle.

Perjantaina Nate odotteli malttamattomana ryhmäläisiä. Ensimmäinen saapunut oli Darla.

N: “Moi ja tervetuloa matalaan majaani!”

He juttelivat melko pitkään ennen seuraavan vieraan saapumista.

Inari: “Moi Nate ja Darla!”

Juttua riitti, mutta Naten mielessä pyöri koko ajan se tietty vieras, jonka näkemistä hän oli odottanut monta päivää.

Seuraavat vieraat olivat Sirius ja Arska. Kello oli paljon, eikä Siljaa vieläkään näkynyt.

Ei Nate toisaalta ollut saanut mitään vastausta oliko tämä tulossa, mutta juuri siksi hän elättelikin toiveita, että ihme tapahtuisi ja hänen ihastuksensa kävelisi ovesta sisälle.

Kello alkoi olla paljon ja nälkä kurnia kaikkien vatsassa.

N: “Jatkakaa vaan juttua, mä teen evästä. Ja jos ovikello soi, niin avatkaa ovi.”

Hetken päästä ovikello todella soi ja Naten sydän hyppäsi kurkkuun.

Mikke: “Morjens kaikki!”

Mutta tulija oli vain Mikke. Nate huokaisi pettyneenä. Ehkä Silja ei ollutkaan tulossa..?

Toisaalta tytön hoidot olivat jo niin tukevasti takanapäin, että tämä ei näyttänyt tarvitsevan vertaistukiryhmää muutenkaan kovin paljoa. Natelle tämä porukka oli kuitenkin maailman tärkein, ja tietysti toisaalta nämä olivat myös hänen ainoat ystävänsä Simsingissä. Tonin ja Julian lisäksi siis.

Loppuilta sujui mukavasti Naten vaatimattomia ruokia syödessä ja jutellessa.

Nate jopa lopulta unohti hetkeksi Siljan poissaolon.

Ryhmäläisten lähdettyä hän istuskeli sohvalla ja fiilisteli onnistunutta illanviettoa.

Siljasta ei edelleenkään ollut kuulunut pihaustakaan. Ehkä Naten oli vain hyväksyttävä se tosiasia, ettei tyttö ollut hänestä kiinnostunut.

T: “Moro! Mites ilta meni?”

Toni istahti viereiselle sohvalle Julian mentyä suihkuun. Hyvin nopeasti keskustelu siirtyi Siljaan.

Toni ei osannut sen paremmin sanoa mitä tytön poissaolosta voisi päätellä.

T: “Mut tiedätsä mitä? Me kaks lähdetään huomenna baariin. Unohdetaan naiset yhdeksi illaksi ja vedetään kunnon perseet. Mitäs sanot?”

Sehän kuulosti suunnitelmalta!

Seuraava jakso: 2.11 Yllätysten ilta