Seuraavana iltana Nate ja Toni toteuttivat suunnitelmansa ja todellakin lähtivät baarikierrokselle.
He olivat juoneet, bilettäneet ja pitäneet hauskaa. Mutta nyt oltiin jo loppuillassa, väsyneinä ja laskuhumalan puolella.
T: “Oikeesti, naiset vittu… Vittu naiset.. Oikeesti..”
N: “Sä oot niin oikeessa. Nimenomaan. Vittu naiset. Just niin!”
T: “Muistatsä ku me puhuttiin viime viikolla et olis siistii et Juliaki innostuis ees vähän sisustamisesta? No, mä sit annoin sille yks päivä mun luottokortin ja sanoin et mee shoppaileen, tee meidän kämpästä vähän nätimpi.”
N: “Dude..”
T: “No, sehän sit sisusti, kuten mä töistä tullessani sit huomasin..”
“Koko mun huone oli pistetty täysin uusiksi.”
Nate tyrskähti.
N: “No ei toi nyt niin pahalta kuulosta. Okei, sun huone on nyt värikäs, mitä sitten?”
T: “Sä et oo kuullu vielä kaikkea.”
T: “Meikkejä, kynsilakkoja, purkkeja ja puteleita joka puolella! Ja nyt se raahas puolet omasta vaatekaapistaankin meille. Se tais ottaa vähän liian tosissaan, kun mä puhuin ‘meidän kämpästä’. En mä nyt tarkottanu, et oisin valmis muuttamaan yhteen!”
N: “Okei, pieni kommunikaatio-ongelma ja väärinymmärrys. Kyllä te varmasti saatte ton puhuttua vielä läpi ja Juliankin ymmärtämään, että..”
Toni otti tukevan ryypyn juomastaan ja totesi lakonisesti, ettei Nate ollut suinkaan kuullut vielä sitä kaikkein pahinta.
T: “Se hommas seinät täyteen jotain ylikalliita taideteoksia! Mä en edes tykkää taiteesta!”
T: “Se veti niillä helvetin tauluilla mun luottorajan täyteen. Ymmärrätsä? Se käytti tuhansia siihen sen pieneen sisustusprojektiin!”
T: “Millä mä maksan vuokran? Millä mä ostan ruokaa koko ens kuun? Mulla menee ikuisuus, että saan maksettua sen kaiken pois!”
Molemmat tuijottivat hetken hiljaa eteensä. Nate yritti sulatella kuulemaansa.
N: “Kyl me selvitään. Mä voin vaik jeesiä ruokaostosten kanssa ja maksaa sunki osuuden vuokrasta tässä kuussa. Mä sain faijalta vähän ylimääräistä.”
T: “Sun faijalta? Eikse just vasta ruokapöydässä ihmetelly miten sä saat vuokran maksettua?”
N: “No ei se nyt kehdannu siinä siskojen eessä mitään tunnustaa.”
N: “Mä oon saanut faijaltani kuukausittaista tukea jo vuosien ajan. Se ei vaan halua huudella siitä kauheesti ympäriinsä.”
N: “Mut mitä niihin tauluihin tulee, niin mä uskon että ne voi palauttaa vielä. Ja mitä Juliaan tulee, niin teidän varmaan kannattais keskustella kunnolla teidän suhteen rajoista.”
Toni hymähti. Sen jälkeen kun Nate oli alkanut kulkemaan vertaistukiryhmässä, hän oli myös alkanut puhumaan kotona enemmän suhteista ja tunnejutuista.
Tonin ajatus kuitenkin keskeytyi tuttuun ääneen.
“Yksi suhuseepra, kiitos!”
T: “Ilona?”
Toni pomppasi baarijakkaralta ylös.
T: “Miten sä voit olla täällä yhtäkkiä?”
I: “Mun ulkomaan vaihto päättyi viime keväänä ja nyt mä alotin opiskelut Simsingin taidekoulussa.”
T: “No mut nyt ku säki asut täällä, niin voitais varmaan hengaa tai jotain..?”
Tonin jutellessa Ilonan kanssa Nate alkoi väkisinkin miettiä taas Siljaa. Ehkä he törmäisivät taas seuraavassa vertaistapaamisessa.
Hän päätti antaa kaksikolle tilaa ja käydä tsekkaamassa yläkerran. Ajatuksissaan hän kierteli melkein tyhjää baaria ympäriinsä ja käveleskeli sitten parvekkeelle.
Hän katseli sieltä näkyviä hulppeita taloja. He olivat selkeästi jossain vähän rikkaampien simien alueella.
Ehkä hän itsekin asuisi täällä joskus!
Hän ei huomannut taakseen kävellyttä nuorta naista, ennen kuin tämä avasi suunsa.
“Moi Nate!”
N: “Silja?!”
S: “Sori ku mä en päässy eilen.”
N: “Ei se mitään, ei haittaa yhtään!”
Nate huomasi vähättelevänsä koko asiaa, vaikka hänen pettymyksensä oli ollut suunnaton. Mutta he olivat ainakin toistaiseksi vain kavereita, eikä hän halunnut mutkistaa asioita.
Vaikka ei hän toisaalta myöskään halunnut antaa sellaista kuvaa, että häntä ei kiinnostaisi yhtään!
N: “Vaikka olishan se ollu tietysti kiva jos olisit päässy! Tai siis.. Olis ollu kiva viettää aikaa ja tutustua ja silleen. Tai siis..”
Noniin, ainakin se tuli sanottua. Jollain lailla.
S: “No tutustutaan nyt. Tuu, mennään.”
Yllättynyt Nate seurasi Siljaa portaita pitkin ylimpään kerrokseen.
Kattoterassi oli täysin tyhjä. Musiikki kuului vaimeasti alakerrasta. Tunnelmavalaistus näytti upealta pimenevässä yössä.
S: “Mitä juotavaa sä otat?”
N: “Mä en oo ihan varma saako sinne tiskin taakse noin vain mennä ottamaan juomaa. Eikö meidän pitäis oottaa baarimikkoa?”
S: “Ääh, me ollaan nuoria, eletään vähän! Eksä muka oo koskaan napannu pulloa tiskin takaa?”
N: “Siis joo, tottakai! Tai siis.. no.. en oikeastaan.”
S: “Sä oot niin hassu!”
Nate ei voinut uskoa onneaan. Olivatko he nyt ihan oikeasti tässä?
Juttelu alkoi sujua koko ajan paremmin, kun Nate alkoi rentoutua.
Siljakin jutteli hänelle paljon rennommin ja avoimemmin. Nate tuijotti tyttöä kuin lumoutuneena.
Oliko tämä unta vai voiko tämä kaikki olla oikeasti todellista?
S: “Tuu, mennään tonne sohvalle.”
Nate tunsi perhosten valtaavan vatsanpohjansa samantien.
S: “Siisti paita! Munki on pitäny hommaa.”
He joivat drinkkinsä loppuun ja syvä hiljaisuus laskeutui hetkeksi.
Nate oli kauhusta jäykkänä. Silja lähinnä tuntui nauttivan tilanteesta.
Nate ei vieläkään oikein saattanut uskoa olevansa Siljan kanssa ja vielä kahden kesken. Tätä tilaisuutta ei kannattaisi päästää käsistään. Mutta miten siihen osaisi tarttuakaan?
N: “Hei Silja, mun on pitäny puhua yhdestä jutusta..”
Silja keskeytti hänen ponnekkaasti alkaneen keskustelunaloituksensa.
S: “Ei hitto tää on mun lempparibiisi! Oi vitsi! Tää on niin paras!”
N: “Niin, siis.. Mun on pitänyt puhua.. Tai siis sanoa.. Tai siis kysyä..”
N: “Tai siis.. No asian ytimenhän vois ilmaista sillai, että.. Tuota..”
N: “Että hyvin pitkälti, kun ollaan tutustuttu, niin oon miettinyt.. Tai siis musta on tuntunut.. Että se on ihan kiva! Tai siis..”
S: “Mustakin on kiva, että ollaan tutustuttu.”
Nate huokaisi helpotuksesta. Mutta.. Tarkoittiko tyttö sitä vain kaveripohjalta? Nyt oli toimittava, edes jotenkin. Nate veti syvään henkeä ja hivuttautui hieman lähemmäksi. Miten hän olikin näin jäässä?!
N: “Mä tarkotan, että musta on TOSI kiva että ollaan tutustuttu. Sä oot… tosi kiva.”
“Tosi kiva”?? Nate oli kyllä ennätyksellisen lukossa.
S: “Säkin oot tosi kiva.”
S: “Mut ei nyt mitään lällyä tunteista puhumista, tehdään jotain muuta.”
S: “Tuu. Mennään.”
He poistuivat baarista ja lähtivät kävelemään kohti keskustaa. Nate pyöritteli mielessään kaikkia mahdollisia paikkoja, mihin he voisivat olla menossa. Jonnekin toiseen baariin? Snägärille? Siljan luokse..? Viimeisin sai perhoset taas vetämään ylikerroksia hänen vatsassaan.
N: “Puisto? Mitä me täällä tehdään?”
Nyt kun Natella oli ikää käydä baareissa, hän oli toivonut että nuoruuden puistosäätämiset olisivat jo taakse jäänyttä elämää.
S: “Joo joo! Tuu nyt!”
Silja johdatti hänet pienen lammen äärelle. Hän kertoi joskus tulevansa sinne onkimaan ja etsimään sammakkoja.
He intoutuivat puhumaan lapsuuden harrastuksista ja Natekin unohti jännityksensä. He juttelivat lopulta lammella aamuun asti.
Silja oli aivan mahtava tyyppi ja heillä oli samanlainen kieroutunut huumorintaju.
Nate tunsi ihastuksensa syvenevän hetki hetkeltä enemmän ja enemmän.
Silja oli uskomaton. Sillä hetkellä Nate tiesi, että haluaisi viettää koko loppuelämänsä tämän tytön kanssa.
Kun he lopulta suutelivat ensimmäistä kertaa, Nate tunsi olonsa aivan käsittämättömän onnelliseksi. Hän ei malttanut odottaa, että pääsisi kertomaan Tonille tästä kaikesta!
Not So Berry by KatjaSusanna 