NSB: 2.12 Syntymäpäivä, osa 1

Nate: “Mä haluisin kiittää teitä kaikkia. Mulle merkkaa tosi paljon, että kaikki mulle tärkeimmät simit on täällä.”

N: “Kiitti erityisesti faijalle, jota ilman tää ei olis mahdollista.”

N: “Oon tosi onnellinen myös siitä, että mun molemmat siskot on täällä.”

Greta: “Todellakin ollaan täällä!”
Emma: “No todellakin! Me ei edes tiedetty susta niin moneen vuoteen, niin että ei todellakaan jäädä pois enää yksiltäkään synttäreiltä, ettäs tiiät!”

“Valtavan iso kiitos myös mun ihanalle tyttöystävälle Siljalle, jonka ansiosta tää kämppä tuntuu ensimmäistä kertaa kodilta.”

N: “Kiitos kulta. Oon niin onnellinen, että oon löytänyt sut elämääni.”

N: “Unohtamatta tietty Tonia, joka on asiallisin jäbä ketä mä tunnen ja paras kämppis mitä mies voi pyytää.”

T: “Kiitti bro! Arvostan!”

N: “Kiitti itselles, bro. Oot tosi tärkee mulle.”

N: “Noniin, eiköhän sit oteta kakkua!”

Myöhemmin parvekkeella:

N: “Nämä viime kuukaudet sun kanssasi on olleet uskomattomia.”

S: “Mä tunnen ihan samoin.”

S: Tiedätsä mitä mä mietin?”

N: “No kerrohan.”

S: “Sitä yhtä juttua mitä me ei olla vielä tehty.”

S: “Mulla ei oo mikään kiire kotiin tänään.”

N: “Mahtavaa! Ku vieraat on lähteny, niin mä voin tehdä poppareita jos sä laitat dvd:n valmiiksi.”

S: “Mitä? Mistä sä oikein kuvittelet että mä puhun?”

N: “Game of Thronesista?”

S: “No en, höpsö!”

S: “Mä tarkotan vaan että vaikka me ollaan pussailtu ja kaikkea muuta kivaa, niin me ei olla vielä menty loppuun asti.”

N: “Aaa siis niin joo, sä tarkotat sitä!”

S: “Sitäpä juuri.”

S: “Mä haluaisin…”

Siljan kuiskuteltua tuhmia ehdotuksiaan Nate tarttui tätä kädestä kiinni ja lähti viemään päättäväisesti kohti makuuhuonetta.

Naten huoneessa eteneminen kuitenkin pysähtyi.

S: “Okei, nyt mä ymmärrän miksi sä et oo ollu kovin innokas tuomaan mua tänne.”
N: “Kuinka niin?”

S: “Eihän täällä oo… mitään.”

N: “En mä kyl edes ajatellu, että se ois ongelma.”

N: “Mä tiedän et Tonin makkari on överihieno, mutta ne kamat siellä on Julian ostamia. Ei meistä kummallakaan oo minkäänlaista silmää sisustamiseen.”

N: “Mut hei, on mulla erittäin hyvä sänky, tarvitaanko me oikeestaan muuta just nyt?”

S: “No se on kyl totta.”

Nate oli juuri suutelemassa Siljaa, kun ovikello soi. Hän ei saanut päähänsä kuka ihme voisi vielä olla tulossa.

S: “Eiköhän joku käy avaamassa oven, ei sun tarvi mennä.”

N: “Sä oot oikeessa. Niin, mihis me jäätiin?”

Seuraavaksi hänen oveensa jyskytettiin. “NATE, OOTSÄ SIELLÄ?” kuului Tonin ääni oven takaa.

“Joo joo!” Nate huusi takaisin. “Oon täällä Siljan kanssa, mee pois!”

S: “Me taidettiin jäädä siihen, että sä olit just suutelemassa mua.”

“Niin tosiaan,” Nate sanoi pehmeän viettelevällä äänellä ja veti Siljan taas lähelleen. Oven takaa kuului uusi jyskytys, tällä kertaa lujempaa. “NATE SULLE ON VIERAS, SUN PITÄÄ NYT OIKEESTI TULLA TÄNNE!” Toni huusi entistä vaativammalla äänellä.

S: “Ehkä sun pitää käydä kattomassa mikä siellä on tilanne, muuten ne ei jätä meitä rauhaan.”

Nate nyökkäsi ja huokaisi turhautuneena.

S: “Tuu sit pian takaisin, mä ootan sua täällä.”

Kaikkein mieluiten Nate olisi sillä hetkellä heittänyt Siljan sängylle ja unohtanut koko muun maailman, mutta näköjään se ei ollut mahdollista.

N: “Mä käyn hoitaan ton häiriön ja tuun ihan just takaisin.”

“NO MITÄ NYT??” Nate huusi riuhtaistessaan oven auki. Toni osoitti sormella ulko-oven suuntaan.

Eva: “Päivää taloon! Oletko sä Nate?”

N: “MUTSI???”

E: “Se on siis totta, mitä mä kuulin? Sä muutit Simsinkiin sukupuolenkorjaushoitoja varten?”

N: “J-joo..?”

N: “Ja nyt kun hoidot on tehty, sä olet nyt onnellinen?”

Nate epäröi hetken ja nyökkäsi sitten päättäväisesti.

“No hyvä että olet, se on tärkeintä,” Eva hymyili.

N: “Siis mitä, tää kaikki on sulle ihan ok?”

E: “No tottakai on! Sä olet mun lapseni, mulle on tärkeintä että sä itse olet onnellinen.”

Ennen kuin Nate ehti prosessoida koko tilannetta, Eva jatkoi:

E: “Mutta itse asiassa, mulla on sulle asiaakin. Mutta mä en voi kertoa sitä täällä.”

N: “Nää mun juhlat olikin jo loppumassa. Odotetaan hetki että vieraat lähtee, niin voidaan jutella kahdestaan.”

E: “Ei, meidän pitää mennä jonnekin muualle. Mä en voi nyt selittää miksi, luota muhun nyt.”

N: “Okei….?”

E: “Hyvä. Tule, mennään.”

Eva pyysi Natea jättämään kotiin lompakkonsa, kännykkänsä ja muut pikkutavarat taskuista. Nate totteli epäröivästi. Tämä päivä muuttui koko ajan vain oudommaksi ja oudommaksi.

Ilona: “Olis varmaan rankkaa olla transsukupuolinen. Tai siis jos vanhemmat ei hyväksyis tai silleen.”

T: “Noitten perhekuviot nyt on muutenki vähän monimutkaisia.”

I: “Minkälainen perhe sulla on?”

N: “Ihan siisti skutta mutsi, mut mitä me täällä tehdään?”

E: “Tuu nyt vaan, mä selitän kohta!”

E: “Tämä vaikuttais sopivalta paikalta.”
N: “Sopivalta paikalta mille?? Pliis mutsi kerro nyt mistä tässä on kyse!”

E: “Okei, mä menen suoraan asiaan. Nate, sua seurataan. Joku on vakoillut sun jokaista liikettä jo vuosien ajan jäämättä kiinni, enkä mä tiedä kuka se joku on.”

Seuraava jakso: 2.13 Syntymäpäivä, osa 2