NSB: 2.14 Uusi kämppis

Pari kuukautta myöhemmin..

Eräänä lauantaiaamuna Nate löysi Tonin poikkeuksellisesti baarista.

N: “Saako kysyä miksi sä istut baarissa tähän aikaan päivästä? Tai yleensäkään?”

N: “Jätkähän valloitti just unelmiensa naisen takaisin! Mikä mättää? Ettehän te oo ehtineet olla yhdessä ku mitä, reilun kuukauden?”

Saatuaan lopultakin suhteensa päätökseen Julian kanssa, Toni oli ottanut uudelleen yhteyttä Ilonaan ja he olivat olleet sittemmin viettäneet tiiviisti aikaa yhdessä.

“No suurinpiirtein kuukausi, joo.. Mistä sä tiesit, että mä oon täällä?” Toni kysyi katsoen Natea kysyvästi.
“Ilona kertoi mulle. Se istui tossa äskettäin meidän sohvalla aika murheellisen näköisenä.”

“Mä kelasin et mitä sä taas oot menny tekemään.”

N: “No mitä se jätkä on taas menny tekemään?”

I: “Se lähti baariin, sanoi että ahdistaa ja tarvii pään selvitystä.”

N: “Vau. Sillä ei taida olla kaikki hyvin.”

I: “No ei taida. Meillä oli yks semmonen keskustelu tuossa aiemmin.. jonka takia se ehkä reagoi näin..”

N: “Älä huoli, kyllä se siitä vielä leppyy. Mä käyn juttelemassa sen kanssa, kyllä kaikki järjestyy.”

N: “Joten tässä mä oon. Eli mikä on?”
T: “No meillä todellakin oli “pieni” keskustelu tossa aamusta.”

“Ilona oli jotenki vaikeena ja alkoi avautumaan mulle jostain sen vatsavaivoista. Siis voitsä kuvitella? Mä en todellakaan halua kuvitella mun tyttöystävää halailemassa pönttöä, enkä varsinkaan tarvi tarkkaa tietoa siitä kuinka monena aamuna se on tapahtunut! Y-ÄK!”

“No sit se sai sanottua sen mitä asiaa sillä oikeesti oli.”

I: “…että testin mukaan mä olen nyt sitten, tuota, raskaana.”

T: “RASKAANA??”

N: “RASKAANA????”
T: “NO KYLLÄ, RASKAANA!!!!!!”

N: “No miten sä sit handlasit ton tilanteen?”
T: “Tuttuun tapaani viileän rauhallisesti.”

T: “Ei ei… eieieieieiei…..”

T: “Mitä mä teen??? En mä oo valmis isäksi!!”

Kuunneltuaan hetken Tonin avautumista Nate päätti tarjota kaverilleen vähän uudenlaista näkökulmaa.

N: “Mut.. oisko lapsen saaminen sit kuitenkaan lopulta niin kamala asia?”
T: “Dude! Mitä sä selität?!”

N: “No siis.. Sulla on vakituinen työpaikka ja ihan mukavat tienestit ja jos Ilona on se nainen jonka kanssa sä haluat viettää loppuelämäsi, niin… Sä oot itse sanonut, että sä haluat lapsia joskus, joten te todennäköisesti tuutte niitä hankkimaan jossain vaiheessa kuitenkin. Joo, tää tapahtuu nyt vähän nopeammin ku kumpikaan teistä oli ajatellut, mutta..”

Toni mietti asiaa hetken aikaa.

T: “Sä oot kyllä oikeessa. Me ei kuitenkaan olla mitään teinejä enää. Ja mulla on kyllä ihan asiallinen työpaikka. Et ehkä se ei nyt sillai koko elämää pilais.”

T: “Mut en mä tiedä vauvoista mitään! En oo koskaan edes pidellyt sellaista sylissä! Miten hitossa mä voisin olla muka vastuussa sellaisesta?”

N: “Mä uskon, että toi on ihan normaali tunne. Kyllä sä sen sit handlaat ja opit ajan kanssa kaiken tarpeellisen.”

T: “Meinaatko?”
N: “No todellakin! Plus ethän sä oo tohon hommaan yksin ryhtymässä, sulla on Ilona jonka kanssa opetella noi kaikki jutut yhdessä.”

T: “Sä taidat olla oikeessa. Ehkä mä vähän ylireagoin. Kiitti bro!”

Toni hörppäsi olutlasinsa tyhjäksi.
“Tuu, mennään kotiin.”

Kotona:

T: “Anteeksi kulta, että mä ylireagoin sillai. Nate sai puhuttua mulle järkeä päähän ja sai mut oikeasti miettimään asioita kunnolla.”

T: “Sä olet mun unelmieni nainen, mun sielunkumppani. Sun kanssa mä haluan viettää loppuelämäni ja perustaa perheen.”

T: “Toki tää tapahtuu suunniteltua aikaisemmin, mutta jos se on tarkoitettu menevän näin, niin sitten se on.”

I: “Oi miten ihana kuulla!”

I: “Sä olet nyt siis ihan varma, että tämä on se mitä sä haluat?”
T: “Kyllä, täysin varma.”

I: “Sä haluat hoitaa ja kasvattaa meidän tulevan lapsen yhdessä mun kanssa?”
T: “Enemmän kuin mitään muuta.”

I: “Voi kulta!”

Sen jälkeen asioita alkoi tapahtua vauhdilla. Toni halusi olla joka hetki läsnä raskauden etenemisessä ja varmistaa tyttöystävänsä hyvinvoinnin, joten Ilona muutti heidän luokseen asumaan.

Siitä ei mennyt kauaakaan, kun raskaus alkoi jo näkyä ja tilanne konkretisoitua vielä paremmin pojillekin.

Vatsan kasvamisen myötä erityisesti Natella alkoi pyöriä päässä epäilyksiä siitä, miten heidän asumisjärjestelynsä toimisi lapsen syntymän jälkeen. Onneksi Toni ja Ilona olivat miettineet samaa.

Yhtenä viikonloppuna he sitten istuttivat Naten sohvalle ja kertoivat, että he olivat päättäneet muuttaa omaan asuntoon. Päätös oli helpotus heille kaikille.

Vaikka he viihtyivätkin erittäin hyvin keskenään eikä asumisessa ollut mitään ongelmia, niitä tulisi väkisinkin uuden tulokkaan mukana.

Laskettuun aikaan oli kuukausi aikaa, kun pariskunta sai lopultakin kaikki tavaransa pakattua ja he olivat valmiina muuttamaan uuteen kotiinsa.

Ilonan siirtäessä muuttoautoa parkkipaikalta talon eteen kaverukset Nate ja Toni ehtivät vaihtaa vielä viimeiset sanat.

T: “Nää vuodet kämppiksinä on kyl olleet elämäni siisteimmät! Tänne muutto oli paras idea ikinä.”

N: “Thoudellakin! Äijä on ollu paras kämppis mitä jäbä vois toivoo.”

N: “Mut ollaan jatkossakin yhteyksissä puolin ja toisin. Soitellaan ja kyläillään, ette te niin kauaksi kuitenkaan muuta!”

T: “Thoudellakin!”

T: “Mut tulee kyl ikävä äijää.”
N: “Samoin!”

Parin tunnin kuluttua:

T: “Noniin, kamat on pakussa. Eli me tästä aletaan lähtemään pikkuhiljaa.”

I: “Moikka sitten, Nate! Kiitti kaikesta avusta ja vieraanvaraisuudesta.”

N: “Eipä kestä. Yritä sä pitää toi yks äijä kurissa, ettei se ala urpoilemaan.”

T: “Moikka sitten!”

N: “Moi moi!”

Kun ulko-ovi heidän perässään sulkeutui, Nate tajusi olevansa nyt ihan oikeasti yksin ja että kokonaan uusi vaihe hänen elämässään oli alkanut.

Joka puolella oli niin hiljaista. Ja Tonin huone näytti autiolta.

Mutta kauaa Nate ei ehtinyt tyhjässä kämpässään ahdistua, sillä jo seuraavana viikonloppuna hän heräsi ihmeelliseen kolinaan joka kuului rappukäytävästä.

N: “Mitä ihmettä siellä tapahtuu..?”