NSB: 2.20 Mimmit shoppaa ja äijät droppaa

Toni: “Kiitti, että saatiin tulla Joonan kanssa tänne hengaamaan sillä välin, kun Ilona ja Silja on shoppailemassa.”

T: “Mimmit ku shoppaa, niin ne ei ihan heti stoppaa.”

T: “Ja sit äijät droppaa, ehhehee!”
N: “No äläpä!”

Ilona: “Me lähdetään nyt. Moikka!”

T: “Mitäs sä haluut tehdä? Pelataaks pleikkaa?”

Kaupassa:

Silja: “En mä oikein tiedä..”

S: “Jotenki tää ei vaan oo mua..”

I: “Okei, no kokeillaan jotain muuta. Millaisen sä sit haluaisit?”
S: “En mä oikein tiedä.. Ehkä vähän jotain yksinkertaisempaa.”

N: “Tai siis ku mä en käsitä, et miks faijan ees pitäis kieltää laittaneensa mulle koskaan rahaa! Siis mutsikin vahvisti, että niiden lähettäjä oli “JH”. Jonathaniel Huntington, hei haloo!”

T: “Kieltämättä vaikuttaa siltä, että ne rahat tosiaan on sun faijalta.”
N: “No nii-in! Mutsin mä vielä ymmärrän, se on selkeesti sairastumassa – tai jo sairastunut – skitsofreniaan, mutta miks faija lähtee sen harhoihin mukaan?”

T: “Mikä sun mutsilla siis on? Mä oon ollu jotenki niin kiinni omissa jutuissani, että en oo oikein hahmottanu koko juttua.”

N: “No siis kaikkihan alko mun synttäripäivänä, kun mutsi tuli kylään.. Tai no enhän mä tiedä kauanko sillä on viirannut päässä, mutta joka tapauksessa, sillonhan se tuli tänne ihan ilmottamatta ja…”

I: “Noh? Mitä sanot?”
S: “No jaa..”

S: “Tää on aika tiukka.. Ehkä mä kaipaan jotain vähän..”

S: “..vähemmän kiristävää.”

N: “Eli sen mielestä mun pitäis nyt muuttaa pikapikaa kotiin ja sit mut pitäis viedä salanimellä ulkomaille piiloon näitä mystisiä vakoojia, jotka on sen mielestä jotain kansainvälistä mafialiigaa.”
T: “Ai kauhee! Kuulostaa tosiaan siltä, että sun mutsi pitäis saada hoitoon ja nopeasti. Sehän voi olla vaikka vaaraksi itselleen!”

N: “No niinpä! Mut sen ku tietäis et miten se onnistuis, koska siis mutsi on ehkä jääräpäisin sim ketä mä tunnen.”

I: “Parempi?”
S: “No tuota..”

S: “Tää on ihan, kiva mut..”
I: “Mutta?”

S: “Tää vaan on jotenki niin.. läppä. Tai siis jotenki liian klisee. En mä tiedä!”

S: “Ehkä mulle ei vaan oo täydellistä pukua..”
I: “Höpsistä töppöseen, tietysti on! Jatketaan vain etsimistä.”

N: “Ainiin, sillon baarissa, ku faija lähti kuselle ja sä olit vissiin soittamassa Ilonalle, joku hottis goottimuija yritti pokaa mua.”

T: “Mitä, teikäläistä? Ootko nyt ihan varma? Jos se oli vaik eksyny tai jotain?”

N: “Ei kuule kyl se kävi päälle ihan kunnolla. Sanoi että ois halunnu näyttää mulle sellasia temppuja mitä kukaan muu ei oo näyttäny.”
T: “Ohhoh!”

S: “Tää on itse asiassa ihan kiva!”
I: “Oikeesti?”

S: “Nojoo! Mut.. hmm..”
I: “Niin?”

S: “Ehkä tää on kuitenki liian basic. Mä haluisin kuitenki jotain persoonallista.”

T: “Noooo, lämpeniksä sille goottimuijalle?”

N: “No siis olihan se ihan helvetin kuuma ja sinkku-minä ei ois epäröiny hetkeäkään, mut mä oon kuitenki menossa naimisiin. En mä ny voi ruveta mitään kännisäätöjä harrastamaan, vaikka olis kuinka kuuma muija.”

S: “No tää on kyl persoonallinen, pakko myöntää!”
I: “Sitähän sä just halusit, eikö?”

S: “No siis, joo..”

S: ” Emmätiedä, ehkä mä vaan en osaa päättää.”

I: “Ai vähän niinku Naten ja Miconki kans?”
S: “Nojoo.. Mut se juttu on jo selvitetty!”

S: “Mä oon jutellu Micon kanssa ja selvittänyt tunteeni. Kaikki on nyt hyvin.”

I: “Ai? Sä oot nyt siis ihan varma, että Nate on se jonka sä haluat?”

S: “Joo. Nyt mä oon täysin varma. En mä ees tiedä miksi mä ikinä epäilin sitä.”

Myyjä: “Onkos mieleinen puku jo löytynyt?”

S: “Nojoo! Tai no, emmä tiedä.. Tää on ihan kiva, mut sit mä tykkäsin siitä edellisestä ehkä vähän enemmän. Kumpikaan ei vaan oo ihan sillai just täydellinen.”

M: “Mä taidan tietää yhden just hyvän mekon, mitä sun kannattaa sovittaa. Odotas vähän.”

T: “Mut palatakseni edelliseen aiheeseen, niin entä jos sun faija puhuukin totta? Entä jos se ei oikeestikaan oo niitten rahojen takana?”

N: “Eeei, en mä voi ees miettiä sitä vaihtoehtoa. Koska jos faija puhuu totta, niin sillon mutsikin puhuu totta ainaki niistä rahoista, mikä tarkottais et mun pitäis ehkä uskoa sit ne sen kaikki muutkin jutut. Ja siihen mä en oo valmis.”

T: “No, mut entä jos..”
N: “Usko mua, mutsi on sekoomassa ja faija on jääräpää. Ei tässä mistään muusta oo kyse.”

N: “Vaikka siis onhan tossa ihan pointtia, et miks faija muuten kieltäis kaiken.. hmm…”
T: “Sitä mäki kelasin, et ehkä toi juttu kantsis tutkia oikeesti tarkemmin. Kysyä vaik pankista et mistä ne rahat on tullu.”
S: “Moi me tultiin!”

N: “Naiset on saapuneet shoppailureissulta ja ennätysajassa!”
T: “Ihmeiden aika ei ole ohi! Hallelujah!”

I: “No hahhah! Tosi hauskaa.”

N: “Hei rakas! Löytyikö se unelmien hääpuku?”

I: “No hei kulta pieni! Onko sulla ollu kivaa täällä iskän ja Nate-sedän kanssa?”

N: “Onkos teillä kiire kotiin vai keitelläänkö kahvit?”

T: “No itse asiassa, meillä olis vähän asiaa teille.”

T: “Te ootte pian menossa naimisiin ja me ollaan ihan superonnellisia teidän puolesta! Te ootte meille tosi tärkeitä ja rakkaita, joten me haluttais antaa teille ihan erityinen lahja. Joten..”

T: “..me ollaan päätetty lahjoittaa teille se, mitä te eniten kaipaatte – oman lapsen!”

N: “Mitää? Oikeesti?!”

T: “Thoudellakin! Voidaan aloittaa hoidot vaikka heti!”
I: “Joonan syntymästä on jo sen verran aikaa ja mä alan olla toipunut synnytyksestä. Mä haluan tehdä tän teidän vuoksenne.”

N: “Kuulitsä, rakas? Tää on ihan mieletöntä! Eiks meillä ooki parhaat ystävät ikinä?”

N: “Oikeesti, me ollaan ikuisesti teille kiitollisia!”

N: “Ja siis oikeesti, jos te koska tahansa tarviitte ihan mitä tahansa, niin pyytäkää vain. Ihan mitä tahansa. Oikeesti.”

Agentti 1: “Kuuleeko Päämaja? Kohde alkaa olla epäileväinen. Lisäksi kohteen tavoite lisääntyä näyttää toteutuvan. Onko lupa lähestyä kohdetta?”
Päämaja: “Negative. Jatka kohteen tarkkailua. Pomo haluaa lähestyä kohdetta henkilökohtaisesti.”